Muisteluhetki Rehabissa 16.2. - kopio

Rehabissa olivat muistelemassa martat

Sirpa Karainen

Pirkko Carlsson

Eija Puumalainen

Kiitos kaikille kivasta muisteluhetkestä!

Kuulimme myös romanttisen tarinan taiteilijattaresta, joka on maalannut Tammisaaren kirkon alttaritaulun.

Tammisaaren kirkon taitelijatar

Tammisaaren kirkko (ruots. Ekenäs kyrka) on harmaakivistä rakennettu kirkkorakennus Tammisaaressa Raaseporissa. Se rakentaminen aloitteentekijä oli Gustaf Adolf Leijonhufvud, suunnittelijasta ei ole tietoa[1]. Kirkkoa rakennettiin vuodesta 1651 1670-luvulle asti. Nykyisen ulkoasunsa kirkko sai Charles Bassin suunnitelmien mukaan toteutussa korjauksessa vuosina 18391842 vuoden 1821 tulipalon takia. Kirkon tyylisuunta on uusklassismia ja siinä on 560 istumapaikkaa.

Urut olivat Kangasalan urkutehtaan ensimmäiset. Ne valmistettiin 1843 ja niissä on 24 äänikertaa. Ruotsalainen Grönlunds Orgelbyggeri entisöi urut 1992.[2] Alttaritauluna on 1797maalattu "Ristiltäotto".

Tämä tarina hämmästytti meitä.

14-lapsinen kalastajaperhe Tammisaaren saaristoassa

Kuulimme myös tarinan 14-lapsisesta kalastaja-perheestä, joka asui Tammisaaren saaristossa. 95-vuotias muistelija kertoi monta mielenkiintoista tarinaa lapsuudestaan.

 

Kaikilla meillä on muistoja, joista haluamme kertoa muilllekin.

Rehabissa muisteltiin menneitä ja kuultiin paljon hauskoja ja uskomattomia tarinoita

Muistelu on oleellisesti kaikenikäisten ihmisten elämään kuuluva asia. Kaikki me muistelemme: yksi lapsuuden kuumia kesiä, toinen opiskelukavereitaan, kolmas viime viikonloppua. Elämä koostuu muistoista.

Muistelu voi toimia mielihyvän lähteenä ja terapiana. Hoitoyhteisössä hyvin ohjattu muisteluhetki luo tasa-arvoiset ja leppoisat puitteet henkilökunnan ja asukkaiden kanssakäymiselle ja lisää kiinnostusta toista ihmistä kohtaan. Tämä ylläpitää ihmissuhteita sekä monipuolistaa keskustelunaiheita.

Vaikka historialliset tapahtumat eivät kerran tapahduttuaan enää muutu miksikään, voidaan samaan tapahtumaan kohdistaa monenlaisia näkökulmia. Asioita voidaan suhteuttaa toisiinsa monella tavalla. Usein muistojen merkitys muuttuu elämän varrella. Nuorena vaikeilta tuntuneet asiat voivat vuosien myötä muuttua jopa huvittaviksi. Joskus muistot kultautuvat. Joskus pieni ikävä tapahtuma – vaikka opettajan lausahdus – saattaa varjostaa elämän myöhempiä tapahtumia ja valintoja. Näkökulmat, painotus ja tapahtumiin liittyvät tunteet ovat vaihtuvia.

Lue lisää muistojen jakamisen merkityksestä: http://vahvike.fi/fi/muistelu

Kahvinpavut ostettiin vihreinä ja paahdettiin itse "rännälillä".
Teollisesti valmistettu kahvinselvike näytti teipinpaloilta.

Pannukahvia ja selvikettä

Aluksi keskustelimme niistä vanhoista esineistä, joita muutamat asiakkaista ja ohjaajista olivat tuoneet mukanaan, sitten kuulimme monta mielenkiintoista tarinaa . Pia Andersson piti kivan tietokilpailun entisajan kahvinkeitosta. Mitä tehtiin ensin ja mitä sitten? Varhaisimmat kahvinkeittomuistot veivät meidät aikaan kauan ennen kahvinkeittimiä.

Ensin vihreät kahvinpavut paahdettiin "rännälillä" liedellä kauniin ruskeiksi, ja sitten ne jauhettiin sylissä pidettävällä kahvimyllyllä. Pannukahvia keitettäessä annettiin kahvin kuohahtaa kaksi kertaa, eikä sitä missään nimessä saanut keittää. Kahvin annettiin selvitä ja usein siihen laitettiin kahvinselvikettä, jolla siitä saatiin kirkkaampaa.

Kahvista tuli kirkkaampaa, kun kuumaan pannuun lorautettiin vähän kylmää vettä. Kahviin saatettiin lisätä myös muutama pesty lahnan tai säynävän suomu. Kaupasta sai ostaa tehtaassa kalannahasta valmistettua kahvinselvikettä, joka näytti teipinpaloilta.

Muistelu vuorovaikutusmenetelmänä

Kun alkukankeuden jälkeen päästiin vauhtiin, alkoivat muistot palautua mieleen. Suurin osa muistelijoista oli kotoisin Tammisaaren ympäristöstä, monet heistä ovat asuneet  muuallakin. Työn perässä oli lähdetty synnyinseudulta tai vaihdettu asuinpaikkaa. Eräs muistelija toivoi vielä kerran pääsevänsä Lontooseen, jonne hänen merikapteeni-isänsä oli vienyt perheensä, kun lapset olivat pieniä.

Suurimmalla osalla muistelijoista oli valoisia muistoja lapsuudesta, kodin askareista ja koulumatkoista.

Lue lisää: 

http://www.ikainstituutti.fi/content/uploads/2016/08/muistelu-vuorovaikutusmenetelmänä.pdf